Avaruusolennot

Aamuyöllä käytin poikasta potalla ja totesin, että puoliunisen lapsen suusta voi päästä hyvinkin hämmentäviä asioita.

Poikanen: [istuen potalla silmät sikkurassa] Avaruusolennot voi tulla kohta lähemmäksi.
Äiti: Mitkä avaruusolennot?
Poikanen: No tuolla taivaalla. Missä on tähtiä.
Äiti: Ai jaa?
Poikanen: Yksi on jo siellä omenatarhassa...

Whaaaa..?

Enkeli

Poikanen: Missä se enkeli on?
Äiti: Ööö.. mikä?
Poikanen: Missä se enkeli on? Se sininen?
Isä: Mikä enkeli?
Poikanen: Se minkä Satu [= poikasen ystävän äiti] antoi.
Isä: Ai se. Ei se ole enkeli vaan laskuvarjohyppääjä.

Ryytynyt

Poikanen kömpi sohvalle kainalooni ja sanoi surkeana:

"Äiti minä haluaisin jotain herkkua.. kun minä olen aivan ryytynyt."
"No voi", sanoin. "Mikäs siihen ryytymykseen auttaisi?"
"Piparkakku", huokaisi poikanen.

Niin kovasti äitiä nauratti, että kumpikin lapsi sai piparkakun. Ovela poikanen :)

Kävin jo!

Aamulla:

Äiti: J., tulepas käymään aamupissalla!
Poikanen: Ei kun minä olen jo KÄYNYT! [jupisee hiljempaa] Voi jestas...

Kuka tottelee ja ketä

Leppoisaa keskustelua varhain aamulla:

Poikanen: Sinä et tottele minua!
Äiti: Kuule, se menee niin päin, että sinä tottelet äitiä ja isiä. Äiti ja isi eivät tottele sinua.
Poikanen: Sinun pitää nyt totella!
Äiti: (tuhahtaa) Sitten kun minä olen vanha ja dementti, niin toivottavasti tottelen sinua.
Poikanen: No enpä muuten USKO!

Rankkaa työtä

Yritin laittaa ruokaa, mutta poikanen oli jatkuvasti tiellä. Lapsi raahasi tuolin pesualtaan ääreen ja alkoi läträtä tiskialtaassa likoavien astioiden kanssa. Kun yritin hätistää poikaa olohuoneeseen leikkimään, sain kipakkaa palautetta.

"Äiti kuule hei, sää et VOI tulla tähän säheltämään kun minä tiskaan. Minun pitää laittaa ruokaa!"

Puhisten poika jatkoi läträämistään ja jupisi hetken kuluttua itsekseen:

"Tämä tiskaaminen on kyllä rankkaa työtä!"

Hyvää leipää

Aamupuuron jälkeen poikanen pyysi leipää, kuten tavallista. Voitelin lapselle leivän ja sitä mutustellessaan poikanen tuumasi:

"Minä tykkään tästä leivästä. Siinä ei ole pähkinöitä eikä matoja."

Um, just. :D

Vain mehusta

Saunan jälkeen lapset olivat juoneet pillimehua ja myöhemmin patistelin poikasta potalle selittämällä, että pillimehusta tulee iiiiiso pissa (tietysti, koska purkissa on 2dl mehua ja se on leikki-ikäiselle iso määrä nestettä kerralla juotavaksi).

Pari päivää myöhemmin, välipalalla:

Äiti: [pikkusiskolle] Hörppääpäs maito loppuun, niin lähdetään sitten potalle ja päiväunille.
Poikanen: Mulla ei tule maidosta pissa mutta mehusta tulee!

Pönttö mikä pönttö

Katsoimme kuvakirjaa, lapset ja minä.

Poikanen: [osoittaa linnunpönttöä] Siinä on variksenpönttö!
Äiti: Niin on, se on linnunpönttö. Sinne linnut tekevät kodin.
Poikanen: Sinne voi myös pissata ja kakata!

...

Hus siitä!

Joskus taannoin poikanen alkoi yllättäen puhua kummitusjutuista ja sanoi illalla nukkumaan mennessään pelkäävänsä niitä. "Voiko meille tulla kummitusjuttuja?" muistelisin poikasen tuolloin kysyneen. Kolmevuotiaalle piti keksiä nopeasti jokin hyvä pelastus tilanteeseen, joten sanoin pojalle heittäneeni kaikki kummitusjutut pois. Niitä ei ole enää, äiti on heittänyt ne kaikki pois. Käskin mieheni sanoa saman, jos poikanen puhuu vielä kummitusjutuista. Aina silloin tällöin lapsi on palannut aiheeseen, kuten tänään:

Poikanen: Minua pelotti ne kummitusjutut.
Äiti: Mutta mitäs niille kummitusjutuille tapahtui?
Poikanen: Sinä heitit ne pois! Sanoit että 'hus siitä, menkää nyt pois'!
Äiti: [nauraen] Joo, niin sanoin.
Poikanen: Ei ne saa huhuilla täällä koskaan.

Se tuli täältä

Lasten iltapesuaikaan poikanen oli juuri saanut vaatteet riisuttua, kun kuului pieni pörähdys.

"Se oli pieraus", sanoi poikanen virnistäen niin, että silmät menivät suloisesti sikkuraan. "Se tuli täältä", lapsi jatkoi, kääntyi hieman ja osoitti paljasta pyllyään.

Mistäpä muualtakaan.

Ero pelottavan ja söpön välillä

Illalla vähän ennen nukkumaanmenoa yhytin pikkusiskon tunkemasta pehmopupuaan pää edellä (tyhjään) limsalasiini.

"Ei saa pistää pupua limsalasiin, puput eivät tykkää limsasta", sanoin pienelle.
Keskustelun kuullut isoveli otti oman pupunsa ja hihkaisi: "Minun pupuni tykkää verestä!"

Miestäni lainatakseni: Ero pelottavan ja söpön välillä on d-vika.

Selityksiä nämäkin

Aamulla valitsin pikkusiskolle puettavaksi soman mekon. Poikanen katsoi vieressä.

Poikanen: K:lla on hieno mekko... K. voi vaikka tanssia!
Äiti: Kyllä sinäkin voit tanssia, ei siihen tarvita mekkoa.
Poikanen: En minä voi, kun minulla on kuorma-autopaita!
Äiti: Ihan mainiosti voit. Kyllä kuorma-autopaidassakin voi tanssia.
Poikanen: En minä osaa, kun.. kun minulla on niin isot käsivarret.

Iso tyttö

Suihkun jälkeen olin juuri aikeissa pukeutua, kun poikanen tassutteli makuuhuoneeseen.

Poikanen: Äiti, sinulla ei ole vielä vaatteit.. oi kun sinulla on isot tissit!
Äiti: [nauraa ääneen] Ai jaa?
Poikanen: [leveästi hymyillen] Sinä olet iso tyttö!

Höpsöliini

Poikanen tuo minulle rakastamansa Mauri Kunnas -kirjakerhosta tulleen autokirjan.

Poikanen: Äiti, voitko lueta tätä minulle?
Äiti: [laitettuaan ruoan, syötettyään lapset ja itsensä ja siivottuaan keittiön] Voi, saisko äiti nyt edes pienen hetken hengähtää ensin?
Poikanen: Et voi nyt hengähtää, kun meidän pitää lukea. Höpsöliini!

Neuvottelija

Huomasin CityMarketin mainoslehdestä, että lasten talvikengät ovat tarjouksessa. Sanoin poikaselle, että voisimme mitata hänen jalkansa. Silloin kun poikanen oli pienempi, jouduimme lahjomaan hänet pysymään paikoillaan paperilla seisten lupaamalla palkkioksi keksin, mutta ajattelin, että poikanen ei varmaan enää muista koko juttua.

Äiti: Muistatko, miten jalat mitataan?
Poikanen: Miten?
Äiti: Sinä seisot paperin päällä ja sitten äiti piirtää merkin varpaiden eteen ja kantapään taakse.
Poikanen: [ilme kirkastuu] ...ja sitten saa keksin!
Äiti: [nauraa] Sinä olet kyllä armoton kaupantekijä.
Poikanen: [vaikertaen] Minä en jaksa seistä paperin päällä...
Äiti: Jaksatko sinä paremmin seistä paperilla, jos sen jälkeen saa keksin?
Poikanen: Jaksan!

Jep jep.

Näkymätön hevonen

"Nyt rakennetaan junanrataa", sanoi poikanen.

Äiti teki työtä käskettyä, rakensi junanrataa kieli keskellä suuta ja sai kuin saikin aikaan hienon radan. Helpotuksen huokaus. Nyt lapsi leikkisi vähän aikaa tyytyväisenä junanradallaan.

Mutta lapsipa ei ollutkaan ihan vielä tyytyväinen.

"Haetko sen hepan?" poikanen pyysi.
"Minkä hepan?" kysyin.
"No sen... asuntovaunuhepan?" poikanen tarkensi.

Kylmä hiki. Lapsi halusi pikkuruisen Siku-hevoskuljetusvaunun mukana tulleen muovihevosen, kooltaan noin kolme senttiä. Kolme senttiä! Sataneliöisessä lapsiperhekodissa se voisi ihan yhtä hyvin olla näkymätön.

"Missä sinä olet viimeksi nähnyt sen?" yritin tiedustella, tietäen itsekin kysymyksen epätoivoisuuden.
"Siellä kaupassa!" poikanen sanoi.

...  >_<

Keskity, äiti

Istuimme ruokapöydässä, minulla oli vielä ruoka kesken mutta lapset olivat jo lopetelleet. Poikanen yritti huitaista pupulla siskoaan.

Äiti: HEI! Eipä kiusata siskoa!
Poikanen: Ei K. saa häiritä minua, kun minä syön!
Äiti: Sinä olet jo syönyt, eikä K. edes häirinnyt sinua.
Poikanen: KylläPÄ!
Äiti: Eikäpä. Nyt olet nätisti, tai nostan sinut pois pöydästä!
Poikanen: [osoittaa tuikeasti lautastani] Keskity omaan syömiseen nyt!

Käärme

Luin lasten kanssa eläinkirjaa.

Pikkusisko: [osoittaa käärmeen kuvaa] sssssssshh!
Äiti: Joo, sillä tavalla käärme sanoo! Hyvä K.!
Poikanen: Sitä ei saa häiritä! Se voi pureta!

Ihan täydelliset

Poikanen näki, kun pikkusiskolta mitattiin kuumetta, ja loihe lausumahan:

"Minulla ei ole korvakuumetta... minun korvani ovat ihan täydelliset. Niitä ei tarvitse mitata!"

Ei saisi

Poikanen katselee ulos ikkunasta. Hetken kuluttua tuumaa:

"Ei saisi mustarastas mennä tielle nokkimaan. Ei saisi! Tiellä on autoja ja ne TÖRMÄÄ mustarastaaseen ja sit tulee iiiiiiiiso pipi!"

On se jotain oppinut. :)

Kesämuistoja

Poikanen: [katsoo ikkunasta ulos] Siellä on vielä lunta!
Äiti: Mm. On siellä vähän vielä. Se sulaa pian pois ja tulee kevät. Ja sitten tulee kesä. Muistatko vielä, millainen kesä on?
Poikanen: öö... ei
Äiti: Kesällä on tosi lämmintä ja aurinko paistaa. Ei tarvita ulkovaatteita. Viime kesänä sulla oli mamman ja vaarin luona oma pieni uima-allas, muistatko?
Poikanen: Millainen?
Äiti: No sellainen pieni, jossa oli vettä. Sinä istuit siinä altaassa ja läiskyttelit vettä ja sulla oli kauhean kivaa, muistatko?
[Poikasen kasvoille leviää sellainen ilahtunut ilme, että äiti arvelee lapsen tosiaan muistavan, kunnes...]
Poikanen: Ja sitten IIISO LAIVA ajoi minun päälleni!

Kiitos, mutta...

Poikasella on usein tapana herättyään tulla ja kiivetä äidin viereen pötköttelemään (ja nukkumaan lisää, jos äiti on onnekas) vielä vähäksi aikaa, ennen kuin noustaan keittämään aamupuuroa.

Yhtenä aamuna poikanen taas tapansa mukaan tassutteli luokseni. Vain noin puoliksi hereillä siirryin sen verran, että pieni pääsi kiipeämään viereeni, ja käännyin sitten selin poikaan jatkaakseni uniani (koska muuten olisin saanut naamaani vasten joko haisevan pupun tai satunnaisia teräviä osia hoikasta kolmivuotiaasta)

"Äiti peittelee J:n!" kuului pyyntö.

Nostin täkkiäni ja heilautin osan siitä poikasen päälle. Olin juuri vaipumassa takaisin onnelliseen unihorrokseen, kun selän takaa kuului kohteliaasti:

"Kiitos, mutta varpaat näkyvät vielä."

Makkala

Poikanen on oppinut sanomaan r:n silloin, kun malttaa keskittyä asiaan. Siksipä vanhemmat aina välillä muistuttavat äänteestä.

Poikanen: J. voi paistaa äidille makkalaa, jos äidille maistuu makkala!
Isi: Se on kyllä makkaRa.
Poikanen: makkala.
Äiti: MakkaRa.
Poikanen: makkala.
Äiti: MakkaRa.
Poikanen: Ei huudella siellä! Nyt syödään makkalaa!

Isoja kivahveja

Poikanen keksi - valitettavasti - että kylpyhuoneen lattiakaivon kannen voi nostaa paikoiltaan. Lattiakaivo on hävettävän törkyinen, joten me vanhemmat saatoimme selittää varsin värikkäin sanankääntein, miksi sitä ei pidä mennä aukomaan. Oppi meni ainakin jossain muodossa perille, sillä seuraavana aamuna lapsi selitti:

"Ei voi avata sitä, sieltä tulee isoja kivahveja jotka huokaa ja autot kukkuu jos J. laittaa ne sinne."

Um, joo. Just niin. :D

Horinaa

Aamiaisella:

Äiti: Siirrätkö kulta ne autot toiselle tuolille, että äiti pääsee istumaan.
Poikanen: Mitä sää oikein hojiset?
Äiti: [hämmästyneen huvittuneesti] Ei äiti horise mitään.
Poikanen: Isi vaamaan hojisee... että pestään hampaat.

Kun mies hetkeä myöhemmin tuli suihkusta, kerroin mitä poika oli sanonut.

minä: Mistä toi poika on tuon oppinut? Kumpi meistä oikein sanoo noin?
mies: Ei kumpikaan. Se on Salama McQueen...

Voi vähän silittää

Poikanen huomaa, että äitiä itkettää.

Poikanen: Oleksä äiti iloinen?
Äiti: Ei kun äidillä on paha mieli.
Poikanen: J. voi vähän silittää äitiä. [silittää äidin käsivartta] Sit tulee pajempi olo!
Äiti: J. on tosi kiltti. Äidille tuli heti parempi olo.
Poikanen: J. voi hakea äidille unikavelin! [juoksee hakemaan pupunsa ja tuo sen äidille]
Äiti: Annatko sinä sen äidille?
Poikanen: Joo. [työntää pupun äidin syliin]

Haju

Äiti haistelee ilmaa.

Äiti: Pääsikö J:llä puuppa?
Poikanen: Ei.
Äiti: No sitten on siskolla päässyt, koska täällä haisee.
Poikanen: Pupulla ei ole mitään haisevaa kakkaa.
Äiti: Ei, ei ole pupulla kakkaa.
Poikanen: [rutistaa pupuaan] Minun haiseva pupuni!

Kiikas

Äiti keittää lapsille aamupuuroa. Poikanen tulee keittiöön ja sammuttaa toisen keittiön kattolampuista.

Äiti: Miksi sinä sammutit valon?
Poikanen: Että ei tule kiikas!

Miten.. loogista.

Joku roti sentään

Pikkusisko: Vä-vä-vää [heiluttelee iloisena omenanviipaletta kädessään]
Poikanen: Ei saa! [heristää siskolle tuimasti sormeaan] Vuokapöydässä ei.. väävätä!

Mikä sieltä kurkkaa?

Aamupuurolla poikanen havaitsee viereisen tuolin selkänojalla roikkuvan kauluspaidan ja osoittaa sitä hämmästyneenä.

Poikanen: Siinä eikiä!
Äiti: Joo, siinä on pieniä reikiä. Niitä sanotaan napinläviksi. Niistä pujotetaan napit, kun paita laitetaan ylle.
Poikanen: Pikkusia eikiä!
Äiti: Mm.
Poikanen [pujottaa sormen reiästä läpi] Mikä sieltä kurkkaa?
Äiti: No mikä sieltä kurkkaa?
Poikanen: Joku varpas varmaan!

Äiti saa keksin!

Aamusella istuin vessanpöntöllä, kun poikanen pisti päänsä sisään vessan ovesta.

Poikanen: [kuulee loiskahduksen] Tuliko kakka?
Äiti: Joo.
Poikanen: [riemastuneesti] Hyvä äiti! Nyt saat keksin!