Poikanen tuo minulle rakastamansa Mauri Kunnas -kirjakerhosta tulleen autokirjan.
Poikanen: Äiti, voitko lueta tätä minulle?
Äiti: [laitettuaan ruoan, syötettyään lapset ja itsensä ja siivottuaan keittiön] Voi, saisko äiti nyt edes pienen hetken hengähtää ensin?
Poikanen: Et voi nyt hengähtää, kun meidän pitää lukea. Höpsöliini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti