Poikasella on usein tapana herättyään tulla ja kiivetä äidin viereen pötköttelemään (ja nukkumaan lisää, jos äiti on onnekas) vielä vähäksi aikaa, ennen kuin noustaan keittämään aamupuuroa.
Yhtenä aamuna poikanen taas tapansa mukaan tassutteli luokseni. Vain noin puoliksi hereillä siirryin sen verran, että pieni pääsi kiipeämään viereeni, ja käännyin sitten selin poikaan jatkaakseni uniani (koska muuten olisin saanut naamaani vasten joko haisevan pupun tai satunnaisia teräviä osia hoikasta kolmivuotiaasta)
"Äiti peittelee J:n!" kuului pyyntö.
Nostin täkkiäni ja heilautin osan siitä poikasen päälle. Olin juuri vaipumassa takaisin onnelliseen unihorrokseen, kun selän takaa kuului kohteliaasti:
"Kiitos, mutta varpaat näkyvät vielä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti