Jätän hyvin harvoin poikasta yksin ruokapöytään, vaikka poika osaa kyllä syödä suht nätisti, eikä edes yleensä uskalla tulla itse tuolistaan pois - noin pienen ruokailua kun on syytä valvoa. Tänään tein pakon edessä poikkeuksen, koska poikanen söi paahtoleipäänsä
yhtä vauhdikkaasti kuin aina ja pikkusisko ulvoi sitterissä nälkäänsä ja väsymystään. Otin pikkusiskon, sanoin poikaselle meneväni olohuoneeseen syöttämään vauvan ja lupasin tulla pian.
Olohuoneen sohvalta on näköyhteys keittiöön, mutta väliin jäävän pöytäsaarekkeen vuoksi näin ainoastaan poikasen pään, en muuta. Poikanen hymisi itsekseen ja nakersi leipäänsä. Kaikki hyvin, siis. Paitsi että hetken päästä:
"Äiti siivoo. Nanna kaatu. Sokku. Iso sokku."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti