Ketkä kaikki pissaavat

Poikasta yritetään opettaa potalle. Tänään poika istui potalla ja oli sitä mieltä, että äidinkin pitäisi pissata. Istuin siis pöntölle poikaa kannustaakseni.

"No nyt äiti pissaa", sanoin. "Pissaako J. myös?"

"Äiti pissaa", poika sanoi. "Isi pissaa", jatkoi.

"Joo, kyllä isinkin täytyy joka päivä pissata", myönsin.

"Sikko pissaa!" totesi poika.

"Sisko pissaa vaippaan, kun sisko on vielä niin pieni", sanoin.

"Aavi [=vaari] pissaa."

"Juu, vaarinkin pitää pissata."

"Pupu pissaa?"

"Öh, no, joo. Pupukin pissaa."

"Kenkä pissaa!"

"Er...."

Isi on vähän kaikkialla

Alkuillasta poikanen katseli kaihoisasti ikkunasta ulos. Kesäkuumalla pieni on päässyt ulos lähinnä iltaisin isänsä kanssa, kun aurinko ei enää paahda niin pahasti, joten isiä odotetaan aina kotiin kuin kuuta nousevaa.

"Ei vielä ulos", poikanen totesi. "Kohta isi tulee", jatkoi heti perään luottavaisesti. Sitten poika osoitti ikkunasta ulos ja sanoi: "Tuolla isi! Tuolla. Isi tuolla! Puissa."

Niin Aku Ankkakin toteaisi

- Iiliä!

- Ei nyt oteta viiliä. Aamulla syödään aamupuuroa eikä viiliä.

- [hetken hiljaisuus] Kääk!

Duh!

Poikasella on valitettava tapa käyttää rakasta pupuaan toisinaan myös lyömäaseena. Rangaistuksena pupulla lyömisestä seuraa yleensä pupun joutuminen jäähylle: pupu laitetaan kirjahyllyn päälle ja sen saa takaisin vasta kun jääkaapin ovessa oleva ajastin soi jäähyn loppumisen merkiksi. Poikanen osaa nykyään jo surkeana parkaista "kello soi!" jo siinä vaiheessa, kun äiti takavarikoi pupun.

Hetki sitten poikanen taas mätkäisi pikkusiskoaan pupulla.

"Muistatko J. mitä tapahtuu, jos pupulla lyö toista", kysyin, ajatellen siis tietysti pupun joutumista jäähylle.

"Sattuu!" hihkaisi poika.

Duh. Mitäs kyselin tyhmiä.

Pöllö se vain oli

Poikasella on uusi leikki. Makaamme yhdessä olohuoneen matolla ja teeskentelemme nukkuvaa. Sitten pitää yhtäkkiä hätkähtää hereille ja nostaa päätään.

"Oho!" poikanen huudahtaa muka säikähtäneesti.

"Mikä se oli?" kysyy äiti ja huhuilee heti perään kuin pöllö. "Ai, pöllö se vain oli. Takaisin nukkumaan."

Molemmat käyvät taas pitkäkseen ja sitten kuorsataan.

Että television katseluko on turmiollista taaperolle? Ilman Postimies Patea olisi tämäkin leikki jäänyt kehittelemättä. ;)

Pata ja kattila

Poikanen söi välipalaansa sillä aikaa kun syötin pikkusiskolle luumusosetta. Korkealta syöttötuolistaan veli kääntyi välillä vilkuilemaan, miten siskon syöminen edistyy. Siskon naama oli hetki hetkeltä pahemmin soseessa, mikä sai isoveljen riemastumaan.

"Sokku! Iso sokku!" hihkaisi poikanen osoittaen siskon pientä luumunkirjavaa naamaa.

"Niin, sisko on vielä niin pieni, ettei osaa syödä siististi", myöntelin.

Sitä en kuitenkaan vahingoniloiselle isoveljelle hennonut huomauttaa, että tämän oma naama oli nenää ja leuan kärkeä myöten viilissä...

Kuka siellä?

Ripustin pyykkejä kuivumaan, kun poikanen tapansa mukaan tuli levittämään märkiä vaatteita pitkin lattiaa. Tällä kertaa niissä ei kuitenkaan piehtaroitu.

"Kuka siellä?" kuulin poikasen kysyvän, ja oli pakko kääntyä katsomaan, mitä lapsi touhuaa. Poikanen oli peittänyt rakkaan pupunsa märillä pyykeillä ja nosti sitten niitä pois pupun päältä juuri sen verran, että pupun pikkuinen naama tuli näkyviin.

"Kuka siellä? Pupu! Kukkuu!"

Saunaa!

- Saunaa!

- Haluaisko J. saunaan?

- Mm-hm! Pupu saunaa!

- Ei olla pitkään aikaan käyty saunassa. Voitais kyllä lämmittää sauna, viimeistään sitten kun mamma tulee.

- Mamma saunaan. Pupu.

- Joo mutta vasta sitten kun mamma tulee. Vielä kolme yötä.

- Pupu saunaa. Kaks.. kakssi yötä.

- Ei kun kolme yötä vielä.

- Kakssi yötä unaa!

- Joo, mamma tulee kyllä junalla, mutta siihen on vielä kolme yötä. Näin monta [näytän sormilla].

- Yötä. [poikanen katsoo omia sormiaan]

Sisko, veli ja pupu

Kertasin taas vaihteeksi poikaselle sukulaisuussuhteita.

Äiti: K. (= pikkusisko) on J:n sisko. Ja J. on K:n veli.

Poikanen: Pupu J:n pupu!

Onko se nyt niin tarkkaa

- Vauva syö pupu!

- Ei vauva syö pupua vaan maitoa tissistä.

- Isi tissi!

- Ei kun äidin tissistä.

Drrä pylly

Poikanen sai kummivanhemmiltaan pienen Puuha Pete -kirjan. Tänään istuskelin sohvalla tietokoneen ääressä, ja poikanen istui vieressäni kirjaa selaillen.

Yhtäkkiä lapsi sanoi: "Drrä pylly!"

Äiti tietää, että drrä tarkoittaa hyrrää ja pylly on pylly, mutta mikä ihme on hyrräpylly?

No sehän on tietysti Puuha Peten ystävä Hyrre, betonimylly.

Pröööt

Poikanen seisoi vieressäni televisiota katsellen.

Yhtäkkiä kuului ihan hillitön *PRRRÖÖÖTTTTTTT*

Lapsi kääntyi katsomaan minua ja hihkaisi ylpeän ja iloisen näköisenä: "Puuppa!"

Sokku

Jätän hyvin harvoin poikasta yksin ruokapöytään, vaikka poika osaa kyllä syödä suht nätisti, eikä edes yleensä uskalla tulla itse tuolistaan pois - noin pienen ruokailua kun on syytä valvoa. Tänään tein pakon edessä poikkeuksen, koska poikanen söi paahtoleipäänsä yhtä vauhdikkaasti kuin aina ja pikkusisko ulvoi sitterissä nälkäänsä ja väsymystään. Otin pikkusiskon, sanoin poikaselle meneväni olohuoneeseen syöttämään vauvan ja lupasin tulla pian.

Olohuoneen sohvalta on näköyhteys keittiöön, mutta väliin jäävän pöytäsaarekkeen vuoksi näin ainoastaan poikasen pään, en muuta. Poikanen hymisi itsekseen ja nakersi leipäänsä. Kaikki hyvin, siis. Paitsi että hetken päästä:

"Äiti siivoo. Nanna kaatu. Sokku. Iso sokku."

Aavi mökki!

Poikanen kiinnostui pöllöstä, kun paidassakin oli pöllön kuvia. Isä näytti sitten lapselleen tietokoneelta pöllöjä ja soitti pöllön huhuilua. "Tiedätkös, vaarin mökilläkin on pöllöjä. Siellä voi kuulla ihan oikean pöllön äänen", kertoi.

Seuraavana aamuna poikanen mennä tohotti eteiseen. "Mennää! Pukee saappaa! Aavi ökki! Pöllö!" Yritä siinä sitten selittää, että vaarin mökille on monta sataa kilometriä, eikä sinne voi lähteä noin vain, kun toinen vastaa toiveikkaana: "Aavi ökki! Pukee saappaa!"