Parantaja

Äiti: Ai että miten äidillä on selkä kipeä!
Poikanen: Ei äidillä ole selkä kipeä.
Äiti: On kyllä, tosi kipeä.
Poikanen: Isillä ei ole mitään... J. on puhaltanut monta kertaa kaikki pipit pois!

Sitten mennään saunaan

Poikanen: Mennään saunaan.
Äiti: Meidän pitää kysyä isiltä, voidaanko mennä, kun isi on niin flunssainen.
Poikanen: Isi ei ole mitään punssanen. Isi menee J:n kanssa saunaan. Laitetaan kyypy valmiiksi ja sitten mennään saunaan.

***

Äiti: Meidän pitäis kuule kohta ruveta laittamaan ruokaa.
Poikanen: Ei laiteta mitään ruokaa.
Äiti: Ei laiteta ruokaa? No mitäs me sitten syödään?
Poikanen: Syödään... syödään.. sitä.. lettuleipää varmaan! Sitten mennään saunaan. Ensin syödään lettuleipää, sitten mennään saunaan.

Puhaltaa

Poikanen riehuu ja riehuu ja uhmaa äitiään minkä ehtii. Seurauksena muun muassa pupu päätyy kirjahyllyn päälle takavarikkoon. Vähän myöhemmin lapsi alkaa kärttää äitiä lukemaan.

Poikanen: Missä jeeppikiija on?
Äiti: Äiti ei tiedä.
Poikanen: Äiti löytää sen! Äiti löytää jeeppikiijan!
Äiti: Ei äiti jaksa nyt. Äiti on väsynyt. Äiti väsyy, kun J. riehuu eikä tottele äitiä yhtään.
Poikanen: J. puhaltaa! [tulee ja puhaltaa äitiä käsivarteen] No nyt saa pupun! J. puhalsi! Hakeksää äiti nyt pupun?

Vaavas kuukistaa

Vähän nukkumaanmenon jälkeen poikanen kurkistaa huoneensa oviaukosta.

Poikanen: J:lle tuli vähän eikä..
Äiti: Öö.. tuli mikä?
Poikanen: Eikä.

[Lapsi osoittaa jalkaansa. Yöpuvun jalkaterästä on tullut isovarvas läpi.]

Äiti: Ai, siellä on reikä, joo. Mutta ei se haittaa, mene nukkumaan vain.
Poikanen: Laitetaan uusi yöppeli.
Äiti: No laitetaan sitten uusi yöppeli.
Poikanen: [heiluttelee isovarvastaan] Sieltä vaavas kuukistaa! Kukkuu!

Uhkailu, lahjonta, kiristys

Isi: Rakastaako J. isiä?
Poikanen: Ei.
Isi: Tykkääkö J. isistä?
Poikanen: Ei.
Isi: [muka loukkaantuneesti] Isi ei sitten ota J:tä mukaan kauppaan.
Isi: Tykkääkö J. isistä?
Poikanen: Joo.

*reps*

Tuoksuu hyvältä?

Isi täyttää pesukonetta, poikanen auttaa.

Poikanen: [haistelee vaatteita] Tuoksuu hyvältä!
Isi: No EI kyllä tuoksu, ne on isin likaiset kalsarit!

Hetken päästä lapsi tulee olohuoneeseen.

Poikanen: Siellä ikaisia vaatteita! J. haistoi!

Poikani on kukko

Kirjassa on kuva kukosta, kanasta ja tipuista.

Poikanen: [osoittaa kanaa] Kana!
Äiti: Niin on. Mitäs nuo kananpoikaset ovat nimeltään, muistatko?
Poikanen: Tipuja!
Äiti: [osoittaa kukkoa] Entäs kuka on tipujen isi?
Poikanen: J. !!!

Ei pullaa, mutta ehkä sämpylöitä?

"Äiti lukee junakiijaa", poikanen pyysi. Äiti teki työtä käskettyä. Katselimme kuvia junista ja niiden erilaisista vaunuista.

Poikanen: [osoittaa höyryveturia] Höyjyvetuji! Äiti leipoo pullaa siellä vetujissa!
Äiti: Ei veturissa voi leipoa pullaa.
Poikanen: Äiti leipoo sämpylöjä siellä junassa!

Tajunnanvirtaa

Hyvä isä, miten paljon voi alle kolmivuotias puhua leikkiessään! Puhetta tulee aivan solkenaan, eikä lauseista aina tiedä mihin yksi päättyy ja mistä seuraava alkaa.

"Siellä mamma siellä poliisiauton kyytissä, ajaa aavin [vaarin] luokse. Tule mukaan pemaliauto sinne mamman luokse, ei kestä kauan. Jeeppiauto ja meesu maistaa jäätelöä, nami nami jäätelöä, jäätelöä ja pannukakkua, siinä pannukakkua! Tule maistamaan äiti pannukakkua. Ei kelpannu jäätelöä, tule mennään mamman luokse. Tässä äitille kaffia, kaffia ja maitoa päälle. J. tekee pullaa vielä, pannaan uuniin. Nyt on valmista, oijoi pulla tosi kuumaa."

(Poikanen leikki pikkuautoilla ja rakennuspalikoilla.)

Tyyny veks

Poikanen leikki pikkuautoillaan sohvan päädyssä. Äidin imetystyyny oli kuitenkin leikkien tiellä, joten poikanen päätti kiskoa sen pois sohvalta.

Tyyny on kookas ja melko painava, joten lapsi sai tehdä töitä onnistuakseen.

"Tissimaito.. poisss", poikanen puhisi ahertaessaan.

Aamitus

Poikanen löi toissapäivänä naamansa olohuoneen pöydän reunaan ja taas kerran hampaat tekivät pienen reiän huuleen. Tänään lapsi muisteli tapahtunutta:

Poikanen: Tuli.. huuleen pipi!
Äiti: Niin tuli.
Poikanen: Löi pöytään ja sitten.. kops!
Äiti: Mitäs sitten tuli?
Poikanen: Aamitus! [= harmitus]

Äitiä nauratti ihan väkisinkin. En ole koskaan aiemmin kuullut pojan käyttävän tuota sanaa, ja hetken ajan piti miettiä, ennen kuin tajusin. Taitaa olla päiväkodista tarttunut ilmaus :D

Kukas sinä olet?

Poikasen kanssa harjoitellaan oman nimen kertomista. Se ei toistaiseksi suju ihan oppikirjojen mukaan.

Poikanen: Terve äiti!
Äiti: No terve! Mikä sinun nimesi on?
Poikanen: Kissa!

***

Äiti: Mikäs sinun nimesi on?
Poikanen: Mummi.. tykkää J:sta!

***

Isi: Kuka sinä olet?
Poikanen: Mönkijä!

***

Poikanen: Moikka äiti!
Äiti: No moi! Kukas sinä olet?
Poikanen: Mato!

Pyydetään kauniisti

Poikanen: Eipää!
Äiti: Kärttäminen ei ole kivaa. Miten J. pyytää kauniisti?
Poikanen: Eipää!
Äiti: Ei kun sanotko: "Saisinko leipää, kiitos?"
Poikanen: Joo.
Äiti: "Saisinko leipää, kiitos?"
Poikanen: Ei kiitos.
Äiti: Miten J. pyytää kauniisti?
Poikanen: Eipää!

Ratkaisu

Poikanen: J. uttelee pupun kanssa

Äiti: Niinkö? No mitäs pupu sulle kertoo?

Poikanen: akkaisun! [=ratkaisun]

:D

Missä isi ON?

Aamulla puoli kahdeksalta kuului olohuoneesta ensin kysyvä "Missä isi on?" ja sen jälkeen makuuhuoneen oveen koputettiin. Poikanen tuli sisään, kiipesi äidin ja pikkusiskon viereen sängylle ja kysyi uudestaan, missä isi on.

Äiti: Kertoiko isi sulle, minne isi tänään lähti?

Poikanen: Missä isi ON?

Äiti: Isi lähti lentokoneella työmatkalle.

Poikanen: Ei tiiä missä isi on. Ei tiiä.

Äiti: Isi meni Lontooseen. Se on ihan eri maassa, kaukana täältä. Isi meni lentokoneella.

Poikanen: Isi meni lentotikkiin.. Lontoo!

Äiti: Joo, isi meni lentokoneella työmatkalle.

Poikanen: Pääseekö.. pupun kanssa J. lentotikkiin työ...matkalla?

Äiti: Ei J. nyt pääse lentokoneeseen, kun vain isi meni lentokoneella.

Poikanen: [menee olohuoneen ikkunan ääreen ja vilkuttaa] Hei hei isin lentotikki!

Äiti: Hei hei!

Poikanen: Ei hätää, isi tulee ihan pian!

Äiti: Joo, isi tulee huomenna. Yksi yö pitää nukkua.

Lohdutusta

Suurin osa perheestä on armottomassa räkätaudissa. Poikanen on jo hieman parempi, pikkusisko ja äiti sen sijaan tursuavat räkää karmeassa määrin.

Kurkussa valui aiemmin tänään koko ajan niin paljon räkää, että tämä äiti päätyi lopulta puhumaan norjaa suureen valkeaan puhelimeen. Kun halailin pönttöä, tuli poikanen taputtamaan minua olalle ja sanoi:

"Ei hätää äiti. Ei hätää."

Awww ♥

Vaippa kakkasi

Lajittelin pyykkejä koneeseen, kun poikanen tuli kylpyhuoneen ovelle.

"Taas vaippa kakkasi", poika sanoi iloisesti.

Äiti yritti mielessään tulkita lauseen. Taas vaippaAN kakkasi, kenties?

"Tuliko sulla kakka?" kysyin.

Poika kääntyi kannoillaan ja juoksi käytävää pitkin olohuoneeseen. Näyssä oli jotain kummallista, mutta meni hetki tajuta mitä se oli. Poikasen t-paidan alta vilkkui paljas pylly.

Jaha, että taas vaippa karkasi, oivalsin. Samaan aikaan poikanen heitteli hihkuen riisumaansa vaippaa ympäri olohuonetta.

Tuleva roolipelaaja?

Aamulla poikanen katsoi, kun isi veti ylleen vanhan Ropecon-paidan. Kohta kuului:

"OIII! Onko ieno omekääme!" [=lohikäärme]

Vähän myöhemmin poika kuljeskeli mietteliään näköisenä.

Äiti: Mitä J. miettii?

Poikanen: Omekäämettä!

Tuleva roolipelaaja, ihan selvästi. :)

Puksukaivikone

Poikasella oli hieno keltamusta Sikun kauhakuormaaja, siis pikkuauto. Valitettavasti kauhakuormaaja katosi, muistaakseni jo niihin aikoihin kun olin viimeisilläni raskaana alkutalvesta. Aina muistaessani olen etsiskellyt kauhakuormaajaa, koska se oli poikaselle kovin rakas, vaikkei pieni sitä sitten muistanutkaan niin, että olisi osannut kaivata. Etsin joka huoneesta lattiasta aina sille korkeudelle, minne poikanen olisi sen ylettynyt työntämään. Katsoin joka kolon ja raon, tuloksetta.

Tänään syötin pikkusiskoa sängyssä, kun poikanen juoksi iloisena paikalle. "Puksukaivikone!" sanoi innoissaan ja näytti kädessään olevaa kauhakuormaajaa. SE OLI LÖYTYNYT! Mutta mistä? Haettuani sitä kuukausikaupalla halusin tietää, missä se oli majaillut. Siispä tenttaamaan poikasta.

"Mistä J. löysi kauhakuormaajan?"

"Puksukaivikone!"

"Niin mutta mistä J. löysi sen?"

"Puksukaivikone!"

"Missä se oli? Näytä äidille?"

(poikanen ojentaa kauhakuormaajan minulle)

"Ei kun näytä missä se oli? Mistä löysit sen?"

"Ieno puksukaivikone!"

"On hieno, mutta mistä J. sen löysi?"

"Puksukaivikone!"

En lopultakaan saanut pojasta irti mitään muuta vastausta kuin että hieno puskukaivinkone.

Nöyttää.

Poikanen ja isi olivat parvekkeella. Äkkiä poikanen juoksi sisään äidin luokse ja työnsi pupunsa lähes äidin naamaan kiinni.

"Pois siitä!" poikanen komensi ja kaivoi jotain irti pupustaan. Seuraavaksi pieni käsi ojensi äidille epämääräistä nöyhdän ja roskien muodostamaa klönttiä. "Nöyttää!", pieni sanoi ja juoksi sitten pois.

"Kiitoos!" huusi iloisesti mennessään.

Asiasta toiseen

Poikanen: Missä pupu? Missä pupu on?

Äiti: Ei äiti tiedä.

Poikanen: Äiti hakemaan pupua!

Äiti: Ei kun äiti syöttää nyt siskoa.

Poikanen: [nostaa äidin paitaa] Onko mapa? Tuolla mapa! [osoittaa äidin napaa]

Poikanen poistuu keittiöstä ja äiti jää ihmettelemään, miten hukassa olevasta pupusta päädyttiin napaan muutamassa sekunnissa...

Tommonen setä

- Tommonen tuolla, huudahti poikanen.

En ehtinyt vielä kääntyä katsomaan, kun lapsi jo jatkoi:

- Tommonen setä tuolla!

Olihan siellä, semmonen setä. Alexandre Dumas isin Kindlessä. :D

Johdonmukaisuus kunniaan

Poikanen kokosi äidin kanssa palapeliä. Pikkusisko makoili matolla muutaman metrin päässä.

"K.-vauva ukaan eikkimään! Äiti siitää K.-vauvaa!" pyysi poikanen.

Äiti teki työtä käskettyä ja siirsi myös pikkusiskon palapelin äärelle. Poikanen kasasi hetkellisessä anteliaisuudenpuuskassa palapelinpalat siskon nenän alle, mistä pieni tietysti suuresti ilahtui ja alkoi haroa palasia käsiinsä.

"Ei ota!" huudahti poikanen ja otti palaset kiireesti pois.

O_o

Ykkönen

Hiostavan päivän jälkeen alkoi illalla vihdoin kuulua kumeaa jyrinää. "Ykkönen!" huudahti poika silmät pyöreinä. Hetken kuluttua jyrisi hieman lisää. Poikanen kipitti lohduttamaan siskoa:

"K. ei peekää. Ei peekää ykköneä."

Kynsiakkoja

Poikasen äiti on jo vuoden verran ollut lievästi (*ahem*) hurahtanut kynsilakkoihin ja kynsien koristeluun. Poikanenkin tuntee kynsilakkapullot ja osaa todeta "äiti akkaa!"

Hetki sitten vessassa poikanen tutki mietteliäänä omia sormiaan. "Akkoja", sanoi. Hetken ajan kuvittelin pojan puhuvan rakoista, mutta sitten poika totesi kynsiään katsellen: "Kynsiakkoja ei ole." :D

Ovikello soi

Aamulla poikanen bongasi keittiön pöydällä juustohöylän ja otti sen käteensä. Seuraavaksi poika napautti juustohöylää pöydän reunaa vasten, jolloin kuului kilahdus. Totesi sitten iloisesti:

"Ovikello soi. Siivootäti tulee!"

Siitäs sain

Äiti [laitettuaan mekon]: onko äiti nätti?

Poikanen: Ei... Isi nätti!

Hrmph.

Pupu ukkuu

Aamulla poikanen tuli huoneeseen ja totesi iloisesti: "Täällä äiti! Täällä äiti ja K.!" Seuraavaksi pieni asetti pupunsa äidin peiton päälle ja ilmoitti: "Pupu ukkuu. Äiti viejeen. Paapaa!" ♥

Kassajonossa

Kaupan kassajonossa:

Poikanen: (iloisesti) Mikä tuli? Tuli puuppa!

Ostaa eipää!

Kaupassa poikanen suuntasi määrätietoisesti leipähyllylle sillä aikaa, kun äiti katseli mansikkalaatikoita. "Ostaa eipää", tuumasi. Käveli leipähyllyn päästä päähän valikoimaa tutkien ja löysi sitten etsimänsä: pienet pyöreät perunarieskat. "Ettueipää!", hihkaisi poikanen ja poimi itselleen yhden pussin. Hetken kuluttua poikanen toi pussin äidin luo, pisti sen ostoskoriin ja sanoi: "Kiitos, äiti kiitos".

Kuka kuuluu?

Aamulla poikanen havahtui toisten lasten ääniin.

Poikanen: Kuka kuuluu..? Antti [= poikasen serkku] kuuluu! Isi ostaa!

Isä: Joo, isi nostaa. [nostaa poikasen pois sängystä]

Poikanen: Kiiitos!

Poikani, matematiikkanero

Poikanen laskee ääneen:

"Yksi, kaksi, kolme, kaksi, kolmekaksi, kaksitoista!"

Paistaa

- Aauvi [=aurinko] paistaa!

- Joo, niin paistaa. Tänään on kaunis ilma.

- Kuu paistaa.

- Kuu paistaa öisin, juu.

- Isi paistaa... aauvi.

- Isi paistaa aurinkoa???

- (epäröi) ....ei.

Ketkä kaikki pissaavat

Poikasta yritetään opettaa potalle. Tänään poika istui potalla ja oli sitä mieltä, että äidinkin pitäisi pissata. Istuin siis pöntölle poikaa kannustaakseni.

"No nyt äiti pissaa", sanoin. "Pissaako J. myös?"

"Äiti pissaa", poika sanoi. "Isi pissaa", jatkoi.

"Joo, kyllä isinkin täytyy joka päivä pissata", myönsin.

"Sikko pissaa!" totesi poika.

"Sisko pissaa vaippaan, kun sisko on vielä niin pieni", sanoin.

"Aavi [=vaari] pissaa."

"Juu, vaarinkin pitää pissata."

"Pupu pissaa?"

"Öh, no, joo. Pupukin pissaa."

"Kenkä pissaa!"

"Er...."

Isi on vähän kaikkialla

Alkuillasta poikanen katseli kaihoisasti ikkunasta ulos. Kesäkuumalla pieni on päässyt ulos lähinnä iltaisin isänsä kanssa, kun aurinko ei enää paahda niin pahasti, joten isiä odotetaan aina kotiin kuin kuuta nousevaa.

"Ei vielä ulos", poikanen totesi. "Kohta isi tulee", jatkoi heti perään luottavaisesti. Sitten poika osoitti ikkunasta ulos ja sanoi: "Tuolla isi! Tuolla. Isi tuolla! Puissa."

Niin Aku Ankkakin toteaisi

- Iiliä!

- Ei nyt oteta viiliä. Aamulla syödään aamupuuroa eikä viiliä.

- [hetken hiljaisuus] Kääk!

Duh!

Poikasella on valitettava tapa käyttää rakasta pupuaan toisinaan myös lyömäaseena. Rangaistuksena pupulla lyömisestä seuraa yleensä pupun joutuminen jäähylle: pupu laitetaan kirjahyllyn päälle ja sen saa takaisin vasta kun jääkaapin ovessa oleva ajastin soi jäähyn loppumisen merkiksi. Poikanen osaa nykyään jo surkeana parkaista "kello soi!" jo siinä vaiheessa, kun äiti takavarikoi pupun.

Hetki sitten poikanen taas mätkäisi pikkusiskoaan pupulla.

"Muistatko J. mitä tapahtuu, jos pupulla lyö toista", kysyin, ajatellen siis tietysti pupun joutumista jäähylle.

"Sattuu!" hihkaisi poika.

Duh. Mitäs kyselin tyhmiä.

Pöllö se vain oli

Poikasella on uusi leikki. Makaamme yhdessä olohuoneen matolla ja teeskentelemme nukkuvaa. Sitten pitää yhtäkkiä hätkähtää hereille ja nostaa päätään.

"Oho!" poikanen huudahtaa muka säikähtäneesti.

"Mikä se oli?" kysyy äiti ja huhuilee heti perään kuin pöllö. "Ai, pöllö se vain oli. Takaisin nukkumaan."

Molemmat käyvät taas pitkäkseen ja sitten kuorsataan.

Että television katseluko on turmiollista taaperolle? Ilman Postimies Patea olisi tämäkin leikki jäänyt kehittelemättä. ;)

Pata ja kattila

Poikanen söi välipalaansa sillä aikaa kun syötin pikkusiskolle luumusosetta. Korkealta syöttötuolistaan veli kääntyi välillä vilkuilemaan, miten siskon syöminen edistyy. Siskon naama oli hetki hetkeltä pahemmin soseessa, mikä sai isoveljen riemastumaan.

"Sokku! Iso sokku!" hihkaisi poikanen osoittaen siskon pientä luumunkirjavaa naamaa.

"Niin, sisko on vielä niin pieni, ettei osaa syödä siististi", myöntelin.

Sitä en kuitenkaan vahingoniloiselle isoveljelle hennonut huomauttaa, että tämän oma naama oli nenää ja leuan kärkeä myöten viilissä...

Kuka siellä?

Ripustin pyykkejä kuivumaan, kun poikanen tapansa mukaan tuli levittämään märkiä vaatteita pitkin lattiaa. Tällä kertaa niissä ei kuitenkaan piehtaroitu.

"Kuka siellä?" kuulin poikasen kysyvän, ja oli pakko kääntyä katsomaan, mitä lapsi touhuaa. Poikanen oli peittänyt rakkaan pupunsa märillä pyykeillä ja nosti sitten niitä pois pupun päältä juuri sen verran, että pupun pikkuinen naama tuli näkyviin.

"Kuka siellä? Pupu! Kukkuu!"

Saunaa!

- Saunaa!

- Haluaisko J. saunaan?

- Mm-hm! Pupu saunaa!

- Ei olla pitkään aikaan käyty saunassa. Voitais kyllä lämmittää sauna, viimeistään sitten kun mamma tulee.

- Mamma saunaan. Pupu.

- Joo mutta vasta sitten kun mamma tulee. Vielä kolme yötä.

- Pupu saunaa. Kaks.. kakssi yötä.

- Ei kun kolme yötä vielä.

- Kakssi yötä unaa!

- Joo, mamma tulee kyllä junalla, mutta siihen on vielä kolme yötä. Näin monta [näytän sormilla].

- Yötä. [poikanen katsoo omia sormiaan]

Sisko, veli ja pupu

Kertasin taas vaihteeksi poikaselle sukulaisuussuhteita.

Äiti: K. (= pikkusisko) on J:n sisko. Ja J. on K:n veli.

Poikanen: Pupu J:n pupu!

Onko se nyt niin tarkkaa

- Vauva syö pupu!

- Ei vauva syö pupua vaan maitoa tissistä.

- Isi tissi!

- Ei kun äidin tissistä.

Drrä pylly

Poikanen sai kummivanhemmiltaan pienen Puuha Pete -kirjan. Tänään istuskelin sohvalla tietokoneen ääressä, ja poikanen istui vieressäni kirjaa selaillen.

Yhtäkkiä lapsi sanoi: "Drrä pylly!"

Äiti tietää, että drrä tarkoittaa hyrrää ja pylly on pylly, mutta mikä ihme on hyrräpylly?

No sehän on tietysti Puuha Peten ystävä Hyrre, betonimylly.

Pröööt

Poikanen seisoi vieressäni televisiota katsellen.

Yhtäkkiä kuului ihan hillitön *PRRRÖÖÖTTTTTTT*

Lapsi kääntyi katsomaan minua ja hihkaisi ylpeän ja iloisen näköisenä: "Puuppa!"

Sokku

Jätän hyvin harvoin poikasta yksin ruokapöytään, vaikka poika osaa kyllä syödä suht nätisti, eikä edes yleensä uskalla tulla itse tuolistaan pois - noin pienen ruokailua kun on syytä valvoa. Tänään tein pakon edessä poikkeuksen, koska poikanen söi paahtoleipäänsä yhtä vauhdikkaasti kuin aina ja pikkusisko ulvoi sitterissä nälkäänsä ja väsymystään. Otin pikkusiskon, sanoin poikaselle meneväni olohuoneeseen syöttämään vauvan ja lupasin tulla pian.

Olohuoneen sohvalta on näköyhteys keittiöön, mutta väliin jäävän pöytäsaarekkeen vuoksi näin ainoastaan poikasen pään, en muuta. Poikanen hymisi itsekseen ja nakersi leipäänsä. Kaikki hyvin, siis. Paitsi että hetken päästä:

"Äiti siivoo. Nanna kaatu. Sokku. Iso sokku."

Aavi mökki!

Poikanen kiinnostui pöllöstä, kun paidassakin oli pöllön kuvia. Isä näytti sitten lapselleen tietokoneelta pöllöjä ja soitti pöllön huhuilua. "Tiedätkös, vaarin mökilläkin on pöllöjä. Siellä voi kuulla ihan oikean pöllön äänen", kertoi.

Seuraavana aamuna poikanen mennä tohotti eteiseen. "Mennää! Pukee saappaa! Aavi ökki! Pöllö!" Yritä siinä sitten selittää, että vaarin mökille on monta sataa kilometriä, eikä sinne voi lähteä noin vain, kun toinen vastaa toiveikkaana: "Aavi ökki! Pukee saappaa!"

Piitää

Äidin kannettavassa näkyi punaisen väriliidun jälkiä.

- J., oletko sinä piirtänyt väriliidulla äidin tietokoneeseen?

- Ei ei! [sen näköisenä, että on törkeää edes kuvitella moista]

- Miksi äidin tietokoneessa sitten on väriliitua?

- Piitää piipaa-auto!

No sehän selittää..

Op op!

Äiti ja poikanen aamupesulla kylppärissä, pikkusisko yksin olohuoneessa.

- Vauva ikkee!

- Voi, niin tekee. Mennään ihan pian vauvan luo.

- Opee!

- Joo, meidän pitää nopeasti laittaa sulle vaipat ja vaatteet, että päästään lohduttamaan siskoa.

- Op op!

"Op op"? Nyt sitä alkaa sitten huomata, mitä tulee itse poikaselle sanoneeksi... Koskaan en ole hoputtanut, en toki.

Heekku

- Oita.

- Joo, äitikin laittaa voita leivälle. Ja maksamakkaraa, se on äidin herkkua.

- Mamma heekku!

- Muistatko mikä on mamman herkkua?

- Omppu!

Ei voittoa

Poikanen on nykyään kiinnostuneena paikalla seuraamassa, kun pikkusiskolta vaihdetaan vaippaa. Jännitysmomentti on vaipan avaaminen ja sen toteaminen, onko vaipassa kakkaa vai ei. Toisinaan saa hihkaista: "Kakka! Vauva iso kakka!" Mutta sitten taas toisinaan, kuten äsken, todetaan hieman lakonisesti: "Vauva ei ei kakka."

Vähän niin kuin olisi avannut arpalipukkeen, jossa lukee: "Ei voittoa. Ingen vinst."

Pomppii eipää

"Minäpä annan äkkiä esikoiselle välipalaa ja laitan vasta sitten tuon väsyneen kuopuksen nukkumaan" on täydellinen esimerkki kuolleena syntyneestä ajatuksesta. En ymmärrä, miten minulle tuollainen aivopieru sattuikin. Kuvittelin, että poikanen söisi Viiliksen, ottaisi pastillinsa ja sitten pääsisin nukuttamaan pienempää, joka hieroi jo silmiään ja kitisi sitterissä.

Poikanen oli saanut lusikoitua viilinsä. Kuitenkin vasta kun lapsi pyörähti ympäri tuolissaan ja katsoi toiveikkaana keittiön sivupöydälle, tajusin että peli on menetetty. Paahtoleipä oli jäänyt pöydälle näkyviin. "Pomppii eipää!" poikanen ilmoitti.

Harva asia tässä maailmassa on yhtä hidas kuin kaksivuotias, joka syö paahtoleipää. Poikanen nakersi leipää. Sisko hieroi silmiään. Poikanen nakersi lisää. Sisko hieroi silmiään vielä vähän raivokkaammin. Kello raksutti seinällä. Poikanen nakersi. Kello raksutti. Poikanen nakersi...

Ja kun lopulta luulet, että homma on vihdoinkin selvä, avautuu kaksivuotiaan Becelinrippeillä ja leivänmurusilla ympäröity suu ja kuulet ne sanat, joita et missään nimessä haluaisi kuulla.

"Issää pomppii eipää!"

NNnNNNNnnoooOOOOOooooooooooooooooooooooooooo!!!

Ei ihan

Jollakulla naapureistamme on piano. Valitettavasti sitä pianoa soittaa (= koskettimia hakkaa) äänestä päätellen joko ainoastaan hyvin pieni lapsi tai mahdollisesti yksikätinen apina, sillä asunnosta kantautuva "musiikki" koostuu yleensä täysin sattumanvaraisista nuoteista ilman minkäänlaista rytmiä. Tänään naapurissa alettiin taas soittaa.

Poikanen kuuli pimputuksen ja hihkaisi innoissaan: "Ättiauto!" (=jätskiauto)

No ei ihan.

Säikä!

Poikaselle ostettiin jääkaapin oveen kiinnitettäviä magneettileluja, kun hän oppi konttaamaan. Yksi leluista päästää ääniä, kun siinä olevaa kiekkoa pyörittää. Kyseinen lelu on ollut pitkään lelulaatikon pohjalla virattomana, mutta eilen poikanen kaivoi sen esiin. Lapsi ei kuitenkaan muistanut, että lelusta kuuluu ääniä, joten yhtäkkiä ilmoille päässyt "Ammmuuuuuu!" sai hänet hätkähtämään ja heittämään lelun pelästyneenä kädestään.

- Voi, säikähtikö J., kysyin.

- Ei ei, väitti poikanen urheasti koottuaan itsensä varsin nopeasti.

- Eikö säikähtänyt? Kukas sitten säikähti?

- Isi säikä! Mummi säikä! Pupu säikä!

***

Eilen koettiin myös kevään ensimmäinen ukkonen. Kaksivuotias oli onneksi enemmän tohkeissaan kuin peloissaan, mutta kun oikein kunnolla jyrähti, tarrasi poika äitiä käsivarresta ja lohdutti äitiä: "Ei hätää!" :D

Mitä sanotaan?

Poikasta on yritetty opettaa sanomaan kiitos. Kun hän ei osannut puhua, opetimme hänet kiittämään ruoasta käsiään taputtamalla. Ruoan lopuksi kysyttiin: "Onko kiitos?" Jos poika taputti käsiään, noustiin pöydästä.

Nyt kun poikanen osaa puhua, on äiti aloittanut sitkeän kampanjan kiitos-sanan opettamiseksi.

Äiti: Mitä sanotaan?

Poikanen: Po! (= pois)

***

Äiti: Mitä sanotaan?

Poikanen: Lyö! [läimäyttää äitiä jalkaan]

***

Ja sitten vihdoin tänään, juuri äsken:

Äiti: Mitä sanotaan?

Poikanen: Hyvä? Hyvä antti pupu?

Äiti: Sano kiitos? Kiitti? Ruoasta on tapana kiittää. Sano kiitos?

Poikanen: kiitti!

WIN! (edes tämän kerran...)

Antaa pe!

Äiti meni vessaan, poikanen perässä. Äidin toimittaessa asioitaan alkoi olohuoneesta kuulua itkua. "Vauva ikkee!" ilmoitti poikanen. "Niin, vauva ei halua olla yksin. Meneekö J. leikkimään vauvan kanssa?" (sinänsä hieman riskialtis ehdotus, koska se "leikkiminen vauvan kanssa" voi tarkoittaa myös vauvan harrasta kurmoottamista isoveljen reippaudella...)

Poikanen kipitti olohuoneeseen, ja hetken kuluttua alkoi kuulua pikkusiskon onnellista naurunkurlutusta. Pian poikanen palasi vessaan. "Antaa pe!" sanoi. "Mitä äidin pitäisi antaa?", kysyin. "Antaa pe!" poika toisti iloisesti.

Olohuoneessa pikkusisko leikki tyytyväisenä perhoslelulla, jonka isoveli oli hänen syliinsä kantanut.

Voi rakkaus! ♥

Sanottu ja kuultu

Mitä äiti sanoo:

"Tulepas niin viedään nämä pyykit olohuoneeseen ja ripustetaan ne kuivumaan!"

Mitä kaksivuotias kuulee:

"Tulepas niin viedään nämä pyykit olohuoneeseen, että voit heitellä ne lattialle isoksi kasaksi ja sen jälkeen piehtaroida siinä!"

Tulos: poikanen kieriskeli sekopäisesti hekotellen ja nauraa räkättäen märkien pyykkien keskellä pikkusiskon leikkimatolla.

Mamma

Nuuskin ilmaa. Epämääräinen haju. Päätän kuulustella ensimmäistä epäiltyä.

- Kultaseni, onko sulla kakka?

- Ei.

- Mutta kun äidin mielestä täällä haisee. Haiseeko J.?

- Ei ei!

- No kuka haisee?

- Mamma aisaa!

***

Välipalalla poikanen on lopetellut viilinsä. Kysyn haluaisiko hän vielä jotain muuta.

- Puuaa?

- Ei ole pullaa, kulta.

- Mamma puuaa eipoo. Äiti antaa.

Joka kerta, kun sanon lapselle, ettei ole pullaa, poikanen ehdottaa toiveikkaana, että "Mamma puuaa!" Tarvitsisi varmaan itsekin joskus leipoa pullaa, ettei lapsi kuvittelisi sen olevan jotain, minkä vain mamma ja mummi osaavat...

Johdanto

Pienten lasten kanssa aika kuluu kuin siivillä. Tapahtuu paljon pieniä ihania asioita, jotka haluaisi muistaa myöhemminkin, mutta univelkaiset aivot unohtavat useimmat asiat ennen kuin ne ovat edes kunnolla ehtineet tajuntaan asti. Haaveena olisi nyt ehtiä ja muistaa kirjoittaa muistiin niitä ohikiitäviä pikkuisia juttuja, jotka tekevät jokaisesta päivästä omalla tavallaan onnellisen.