Hyvää leipää

Aamupuuron jälkeen poikanen pyysi leipää, kuten tavallista. Voitelin lapselle leivän ja sitä mutustellessaan poikanen tuumasi:

"Minä tykkään tästä leivästä. Siinä ei ole pähkinöitä eikä matoja."

Um, just. :D

Vain mehusta

Saunan jälkeen lapset olivat juoneet pillimehua ja myöhemmin patistelin poikasta potalle selittämällä, että pillimehusta tulee iiiiiso pissa (tietysti, koska purkissa on 2dl mehua ja se on leikki-ikäiselle iso määrä nestettä kerralla juotavaksi).

Pari päivää myöhemmin, välipalalla:

Äiti: [pikkusiskolle] Hörppääpäs maito loppuun, niin lähdetään sitten potalle ja päiväunille.
Poikanen: Mulla ei tule maidosta pissa mutta mehusta tulee!

Pönttö mikä pönttö

Katsoimme kuvakirjaa, lapset ja minä.

Poikanen: [osoittaa linnunpönttöä] Siinä on variksenpönttö!
Äiti: Niin on, se on linnunpönttö. Sinne linnut tekevät kodin.
Poikanen: Sinne voi myös pissata ja kakata!

...

Hus siitä!

Joskus taannoin poikanen alkoi yllättäen puhua kummitusjutuista ja sanoi illalla nukkumaan mennessään pelkäävänsä niitä. "Voiko meille tulla kummitusjuttuja?" muistelisin poikasen tuolloin kysyneen. Kolmevuotiaalle piti keksiä nopeasti jokin hyvä pelastus tilanteeseen, joten sanoin pojalle heittäneeni kaikki kummitusjutut pois. Niitä ei ole enää, äiti on heittänyt ne kaikki pois. Käskin mieheni sanoa saman, jos poikanen puhuu vielä kummitusjutuista. Aina silloin tällöin lapsi on palannut aiheeseen, kuten tänään:

Poikanen: Minua pelotti ne kummitusjutut.
Äiti: Mutta mitäs niille kummitusjutuille tapahtui?
Poikanen: Sinä heitit ne pois! Sanoit että 'hus siitä, menkää nyt pois'!
Äiti: [nauraen] Joo, niin sanoin.
Poikanen: Ei ne saa huhuilla täällä koskaan.

Se tuli täältä

Lasten iltapesuaikaan poikanen oli juuri saanut vaatteet riisuttua, kun kuului pieni pörähdys.

"Se oli pieraus", sanoi poikanen virnistäen niin, että silmät menivät suloisesti sikkuraan. "Se tuli täältä", lapsi jatkoi, kääntyi hieman ja osoitti paljasta pyllyään.

Mistäpä muualtakaan.

Ero pelottavan ja söpön välillä

Illalla vähän ennen nukkumaanmenoa yhytin pikkusiskon tunkemasta pehmopupuaan pää edellä (tyhjään) limsalasiini.

"Ei saa pistää pupua limsalasiin, puput eivät tykkää limsasta", sanoin pienelle.
Keskustelun kuullut isoveli otti oman pupunsa ja hihkaisi: "Minun pupuni tykkää verestä!"

Miestäni lainatakseni: Ero pelottavan ja söpön välillä on d-vika.

Selityksiä nämäkin

Aamulla valitsin pikkusiskolle puettavaksi soman mekon. Poikanen katsoi vieressä.

Poikanen: K:lla on hieno mekko... K. voi vaikka tanssia!
Äiti: Kyllä sinäkin voit tanssia, ei siihen tarvita mekkoa.
Poikanen: En minä voi, kun minulla on kuorma-autopaita!
Äiti: Ihan mainiosti voit. Kyllä kuorma-autopaidassakin voi tanssia.
Poikanen: En minä osaa, kun.. kun minulla on niin isot käsivarret.

Iso tyttö

Suihkun jälkeen olin juuri aikeissa pukeutua, kun poikanen tassutteli makuuhuoneeseen.

Poikanen: Äiti, sinulla ei ole vielä vaatteit.. oi kun sinulla on isot tissit!
Äiti: [nauraa ääneen] Ai jaa?
Poikanen: [leveästi hymyillen] Sinä olet iso tyttö!

Höpsöliini

Poikanen tuo minulle rakastamansa Mauri Kunnas -kirjakerhosta tulleen autokirjan.

Poikanen: Äiti, voitko lueta tätä minulle?
Äiti: [laitettuaan ruoan, syötettyään lapset ja itsensä ja siivottuaan keittiön] Voi, saisko äiti nyt edes pienen hetken hengähtää ensin?
Poikanen: Et voi nyt hengähtää, kun meidän pitää lukea. Höpsöliini!

Neuvottelija

Huomasin CityMarketin mainoslehdestä, että lasten talvikengät ovat tarjouksessa. Sanoin poikaselle, että voisimme mitata hänen jalkansa. Silloin kun poikanen oli pienempi, jouduimme lahjomaan hänet pysymään paikoillaan paperilla seisten lupaamalla palkkioksi keksin, mutta ajattelin, että poikanen ei varmaan enää muista koko juttua.

Äiti: Muistatko, miten jalat mitataan?
Poikanen: Miten?
Äiti: Sinä seisot paperin päällä ja sitten äiti piirtää merkin varpaiden eteen ja kantapään taakse.
Poikanen: [ilme kirkastuu] ...ja sitten saa keksin!
Äiti: [nauraa] Sinä olet kyllä armoton kaupantekijä.
Poikanen: [vaikertaen] Minä en jaksa seistä paperin päällä...
Äiti: Jaksatko sinä paremmin seistä paperilla, jos sen jälkeen saa keksin?
Poikanen: Jaksan!

Jep jep.