Kesämuistoja

Poikanen: [katsoo ikkunasta ulos] Siellä on vielä lunta!
Äiti: Mm. On siellä vähän vielä. Se sulaa pian pois ja tulee kevät. Ja sitten tulee kesä. Muistatko vielä, millainen kesä on?
Poikanen: öö... ei
Äiti: Kesällä on tosi lämmintä ja aurinko paistaa. Ei tarvita ulkovaatteita. Viime kesänä sulla oli mamman ja vaarin luona oma pieni uima-allas, muistatko?
Poikanen: Millainen?
Äiti: No sellainen pieni, jossa oli vettä. Sinä istuit siinä altaassa ja läiskyttelit vettä ja sulla oli kauhean kivaa, muistatko?
[Poikasen kasvoille leviää sellainen ilahtunut ilme, että äiti arvelee lapsen tosiaan muistavan, kunnes...]
Poikanen: Ja sitten IIISO LAIVA ajoi minun päälleni!

Kiitos, mutta...

Poikasella on usein tapana herättyään tulla ja kiivetä äidin viereen pötköttelemään (ja nukkumaan lisää, jos äiti on onnekas) vielä vähäksi aikaa, ennen kuin noustaan keittämään aamupuuroa.

Yhtenä aamuna poikanen taas tapansa mukaan tassutteli luokseni. Vain noin puoliksi hereillä siirryin sen verran, että pieni pääsi kiipeämään viereeni, ja käännyin sitten selin poikaan jatkaakseni uniani (koska muuten olisin saanut naamaani vasten joko haisevan pupun tai satunnaisia teräviä osia hoikasta kolmivuotiaasta)

"Äiti peittelee J:n!" kuului pyyntö.

Nostin täkkiäni ja heilautin osan siitä poikasen päälle. Olin juuri vaipumassa takaisin onnelliseen unihorrokseen, kun selän takaa kuului kohteliaasti:

"Kiitos, mutta varpaat näkyvät vielä."

Makkala

Poikanen on oppinut sanomaan r:n silloin, kun malttaa keskittyä asiaan. Siksipä vanhemmat aina välillä muistuttavat äänteestä.

Poikanen: J. voi paistaa äidille makkalaa, jos äidille maistuu makkala!
Isi: Se on kyllä makkaRa.
Poikanen: makkala.
Äiti: MakkaRa.
Poikanen: makkala.
Äiti: MakkaRa.
Poikanen: Ei huudella siellä! Nyt syödään makkalaa!

Isoja kivahveja

Poikanen keksi - valitettavasti - että kylpyhuoneen lattiakaivon kannen voi nostaa paikoiltaan. Lattiakaivo on hävettävän törkyinen, joten me vanhemmat saatoimme selittää varsin värikkäin sanankääntein, miksi sitä ei pidä mennä aukomaan. Oppi meni ainakin jossain muodossa perille, sillä seuraavana aamuna lapsi selitti:

"Ei voi avata sitä, sieltä tulee isoja kivahveja jotka huokaa ja autot kukkuu jos J. laittaa ne sinne."

Um, joo. Just niin. :D