Näkymätön hevonen

"Nyt rakennetaan junanrataa", sanoi poikanen.

Äiti teki työtä käskettyä, rakensi junanrataa kieli keskellä suuta ja sai kuin saikin aikaan hienon radan. Helpotuksen huokaus. Nyt lapsi leikkisi vähän aikaa tyytyväisenä junanradallaan.

Mutta lapsipa ei ollutkaan ihan vielä tyytyväinen.

"Haetko sen hepan?" poikanen pyysi.
"Minkä hepan?" kysyin.
"No sen... asuntovaunuhepan?" poikanen tarkensi.

Kylmä hiki. Lapsi halusi pikkuruisen Siku-hevoskuljetusvaunun mukana tulleen muovihevosen, kooltaan noin kolme senttiä. Kolme senttiä! Sataneliöisessä lapsiperhekodissa se voisi ihan yhtä hyvin olla näkymätön.

"Missä sinä olet viimeksi nähnyt sen?" yritin tiedustella, tietäen itsekin kysymyksen epätoivoisuuden.
"Siellä kaupassa!" poikanen sanoi.

...  >_<

Keskity, äiti

Istuimme ruokapöydässä, minulla oli vielä ruoka kesken mutta lapset olivat jo lopetelleet. Poikanen yritti huitaista pupulla siskoaan.

Äiti: HEI! Eipä kiusata siskoa!
Poikanen: Ei K. saa häiritä minua, kun minä syön!
Äiti: Sinä olet jo syönyt, eikä K. edes häirinnyt sinua.
Poikanen: KylläPÄ!
Äiti: Eikäpä. Nyt olet nätisti, tai nostan sinut pois pöydästä!
Poikanen: [osoittaa tuikeasti lautastani] Keskity omaan syömiseen nyt!